Kun epävarmuus iskee

Tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän hevosista luen ja opiskelen, sitä epävarmempi olen kaikestä hevosiin liittyvästä. Ruokinko hevostani oikein? Ilmeisesti en, sillä minulla ei ole kymmentä eri purkkia ja purnukkaa. Sopiiko sen varusteet? Micklemeitä en ole edelleen raaskinut ostaa, rääkkään tammaa siis normaaleilla suitsilla, niissäkin kaksoisturparemmi. Onko se kipeä vai muuten vain kuriton? Pakko olla kipeä, eihän hevonen osaa perseillä vai osaako? Tätä erityisesti olen taas pari päivää pyöritellyt mielessäni, kun on kelien salliessa taas ratsastettu maastossa ja kentällä. Angie on ollut kentällä suoraan sanoen kamala ratsastaa: puree kiinni kuolaimeen, vetää pään ylös, selän alas ja kipittää alta pois. Sanotaan, ettei hevonen osaa olla veemäinen, vaan joko se on kipeä tai sitten ratsastaja ei osaa ratsastaa. Tässä tapauksessa kyse oli "onneksi" jälkimmäisestä.

Julia näki jo toissapäivänä minun ahdingon tamman kanssa kentällä, kun hän oli valmentamassa samaan aikaan. Julia sanoi, ettei tamma kipeältä vaikuttanut, enemmänkin kyseenalaisti onko pakko, kun ei huvita. Johon minä reiluna tyyppinä tietysti vastasin, että "ok, jos sinua ei huvita taipua tai myödätä tämän enempää niin mennään vaan vielä kierros kiitoravia ja sitten saat kävellä pitkin ohjin". Koska tottakai hevoselle pitää olla pehmeä, eikä vaatia siltä liikaa, näin olen lukenut. Tänään Julia sitten hyppäsi selkään, jotta itsekin sain nähdä tamman liikkuvan ihan normaalisti ja terveenä. Kyllähän Angie yritti luistaa hommista myös Julian kanssa, mutta eipä tamma päässytkään niin helpolla. Pian tamma ravasi melkein paikallaan, kunnes sai taas käskyn liikkua eteen. Minun kanssa tamma halusi eilen vain mennä kiitoravia! Lopuksi minä pääsin myös selkään ja niinkin yksinkertaisilla harjoituksilla, kuin tempon muutoksilla ja siirtymisillä käynnissä ja ravissa saatiin minuunkin taas valettua uskoa, että Angie on terve ja pystyy, kun sitä vain käskee. (Pyytäminen kun ei tämän tamman kanssa aina onnistu). Kotiläksynä minun on opeteltava ratsastamaan paremmalla ohjastuntumalla: jatkuva löysää-tuntuma-löysää ei varmasti ole yhdestäkään hevosesta kivaa vaikka minulla hyvä tarkoitus onkin. Sen sijaan jatkuva tuntuma ja nopea käsi joka myötää (eikä heitä ohjaa pois) on hevoselle reilumpaa ja selkeämpää. Kyllähän minä tämänkin olen jostain lukenut....

Tamma on taas vaihtanut väriä talvikarvan myötä tummaan.

Lokakuun alku kuvina

Jospa sairastelut olisi nyt tältä (seuraavalta kymmeneltä) vuodelta sairasteltu! Angie on ollut todella kiva ratsastaa ja liikuttaa maastakäsin, mitään erikoista ei ole tehty; 20-30 minuuttia käyntiä ja ehkä 10 minuuttia ravia pätkissä. Aloin nyt myös loimittamaan Angieta ulos, tai siis ohjeistin tallin henkilökuntaa loimittamaan Angien, silloin kun lämpötilat sitä vaatii. Pohdin ja mietin tätä koko alkusyksyn, sillä eihän harrasteratsu loimea Itävallan vähälumisessa talvessa tarvitse. Vai tarvitseeko? No, tänään lämpötila oli tippunut noin parikymmentä astetta sitten viime viikon ja tuuli lähenteli myrskytuulta suoraan Pohjoisnavalta. Olin ihan todella tyytyväinen, että tammalla oli takki niskassa!! Tallissa tamma saa olla ainakin toistaiseksi, luultavasti koko talven, ilman loimea.

Tyytyväinen tamma tarhassa ja uusi hikiloimi sovituksessa

Sairaslomalta seuraavalle

Hidasta on tämä sairaslomalta palaaminen, kun taas jouduttiin sairaslomalle! Tallin hevoset ovat nyt olleet reilun viikon ilman kärpäshuppuja tarhassa, onhan nyt jo melkein lokakuu. Big mistake! Koska ennätyslämmin sää jatkuu (päivisin on vielä t-paitakelit) ovat kärpäset taas lisääntyneet ja surranneet lantakasoilta suoraan rakkaan tammani silmille. Kyllä, silmätulehdushan se taas on riesana! Onneksi meidän eläinlääkäri sattui olemaan juuri samaan aikaan tallilla sunnuntaina (miksi eläimet sairastuvat juuri viikonloppuisin?), kun hain Angien tarhasta ja huomasin rähmivän silmän. Saatiin heti silmä hoitoon ja kipulääkepiikki tammalle. Monelle on yllätys, että niinkin "pieni vaiva" kun silmätulehdus on hevoselle todella kivulias ja tarvitsee aina eläinlääkärin tarkastuksen.

Alaluomi oli vielä näin turvoksissa eilen, alemmassa kuvassa terve silmä

Nyt siis ollaan taas sairaslomalla tämä viikko, käyntiä voin jo loppuviikosta mennä, jos silmä paranee aikatalussa. Ps. Nyt on muuten kaikilla tallin hevosilla taas kärpäshuput ulkona päässä, harmi että Angiesta tuli varoittava esimerkki.

Esteura on ohi

Angien esteura on ohi, ennen kuin se alkoikaan. Hyvä uutinen on se, että tamma on toipunut hyvin ja ravaa ja liikkuu puhtaasti. Huono uutinen on se, että keskustelin meidän eläinlääkärin kanssa tamman nykyisestä ja tulevasta liikuttamisesta ja hän suositteli lopettamaan hyppäämiseen kokonaan. Onneksi olen enemmän koulutuuppaaja kuin estehirmu (lue: en osaa hypätä), joten maailmani ei romahtanut. Harmi kuitenkin Angielle, Angie tykkäsi hypätä ja se oli hyvää jumppaa takapäälle, jonne yritämme (edelleen) rakentaa muhkeampia lihaksia. Puomeja ja kavaletteja onneksi voidaan tulevaisuudessa vielä mennä ja ne on myös todella hyvää jumppaa ja vaihtelua. Facebookissa on muuten sellainen sivu kuin Horsephysio, jossa on ihan uskomattoman kivannäköisiä puomi ja kavalettitehtäviä!

Tänään Julia ratsasti Angieta, sillä halusin osaavamman mielipiteen siitä, miten Angie liikkuu. Ollaan aloitettu ravikuviot todella varovaisesti, ensin yksi pitkäsivu kentällä, sitten kierros ravissa, sitten kaksi (välissä kierros käyntiä) etc. En kuitenkaan ollut varma liikkuuko tamma ravissa puhtaasti, sillä selkään ravi tuntui vähän jäykältä, joka tietysti on ihan luonnollista, kun hevonen on mennyt 4 viikkoa vain käyntiä. Liinassa tamma kuitenkin ravasi ihan puhtaasti. Eli pyysin Julia ratsastamaan Angieta, hän tietää millainen tamman ravi on normaalisti ja itsekin pystyn maastakäsin katsomaan liikkumista paremmin, kun joku muu ratsastaa. Olo oli hyvin huojentunut, kun näin tamma liikkuvan puhtaasti ja rentona. Phew ja kopkop! Julia jopa kehui Angien liikkumista, olihan se vähän jäykkä ja vino, mutta motivaatio työskennellä oli tallessa ja tamma liikkui ajoittain jopa hyvin. Tästä huomaa, että monipuolinen liikunta sairaslomallakin on tärkeää! Tästä on hyvä taas edetä, pääosin töitä tehdään käynnissä, pikkupätkissä myös ravissa ja rasitusastetta nostetaan pikkuhiljaa.

Kira ja Angie, valitettavasti tämä ratsukko ei pääse enää hyppäämään

Vuosi yhdessä

Vuosi sitten ostin itselleni projektitamman. Ostin tamman, joka hermostui, huusi ja pomppi jos se jäi yksin ratsastuskentälle. Ostin tamman, joka kuumui laukatessa niin paljon, että ei enää muuta askellajia tarjonnut. Ostin tamman, joka juoksi voltit lapa edellä taipumatta. Ostin tamman, joka pelkäsi tuulta ja kovin ääniä ja stressasi itsensä hikeen asti yksinolosta. Ostin tamman joka ei osannut peruuttaa. Ostin maailman parhaimman tamman!

Angie ei edelleenkään osaa peruuttaa selästä käsin kovin hyvin, mutta muut hommat on saatu hanskaan ;) Kuumasta tammasta on tullut välillä jopa laiskahko ratsastaa ja miltei pommivarma käsitellä. Maastossa yksinolo vielä vähän jännittää, mutta kentällä/tallissa/maneesissa ei mitään ongelmia. Tuuli, traktorit, porakoneet, irtijuoksevat koirat ja lapset eivät ole ongelma eikä mikään. Paljon on kyllä töitä saatu tehdä, mutta en voi painottaa kuinka tärkeää säännöllinen liikunta ja ulkoilu hevoselle tässä (kin) asiassa on. Angie liikkuu, kiitos maneesin ja hyväpohjaisen kentän, säännöllisesti ratsastettuna/juoksutettuna/talutettuna ja pääsee päivittäin ulkoilemaan isoon tarhaan kaverin kanssa, tai sateella kävelykoneeseen. Näin turhaa pöllöilyenergiaa ei kerry ja samalla meidän välinen suhde vahvistuu, mitä enemmän puuhaamme yhdessä. Ystäväni kysyi joku aika sitten kuinka kauan minullä kesti "luoda suhde Angiehen". Vastasin, että sillä tiellä ollaan edelleen :D Mutta suunta on ehdottomasti oikea!

Angien sairasloma päättyi tällä viikolla ja tamma sai luvan ravata. Ainakin toistaiseksi näyttää hyvältä! Olen selästä käsin mennyt pari kierrosta ravia ja sama liinassa ja tamma on liikkunut puhtaasti. Alamme taas mennä käynnissä normaaleja kouluratsastuskuvioita ja otetaan ravia hyvin hitaasti mukaan kuvioihin. Toivottavasti Angien kavio on nyt parantunut ja tamma pian taas entisessä kunnossa, sillä minulla on meille paljon suunnitelmia ja unelmia tulevaisuuden suhteen! Juhlimme tänään Angien kanssa tätä vuoden pituisia yhteistyötä muutamalla porkkanalla ja kuvaussessiolla.

Kuukausi käyntiä

Ensi viikolla tulee kuukausi täyteen siitä, kun eläinlääkäri tutki Angien. Vielä viikko armonaikaa ja sitten pitäisi uskaltaa kokeilla miltä hevonen ravissa tuntuu. Aika on kulunut uskomattoman nopeasti! Pelkäsin jo, että kuolisimme tylsyyteen tai tammalla leviäisi pää, mutta itseasiassa tämä aika on ollut yllättävän kivaa! Ollaan siis menty kohta kuukausi pelkkää käyntiä: kentällä, maneesissa, maastossa ja talutettuna. Angie on liikkunut melkein joka päivä vartista puoleen tuntiin ja tietysti liikuttanut itseään tarhassa/laitumella. Sain tänään eläinlääkäriltä myös luvan alkaa pikkuhilaa taivuttelemaan ja väistättämään ihan normaalisti käynnissä.

Ollaan tehty myös paljon maastakäsin harjoituksia ja olenkin kiinnostunut hommasta entistä enemmän. En olisi vuosi sitten uskonut sanovani tätä, mutta Angiesta on tullut niin helppo hevonen kaikin puolin - voin rauhassa säkittää sitä vaikaa millä muovipressulla tai ratsastaa ilman satulaa maneesissa, jonka kattoa pestään samaan aikaan kovaäänisesti painepesurilla. Vuosi sitten tämä tamma sai p*skahalvauksen melkein joka asiastä, erityisesti jos joutui jäämään yksin kentällä tai talliin.

Tänään tehtiin jopa pieni maastolenkki yksin heti aamusta, eikä Angie hirnunut muiden hevosten perään kertaakaan! Kyllästin tamman varmuuden vuoksi puolella purkkia BremsenBremseä, ettei kärpäset hermostuttaisi tammaa yhtään enempää. Mutta ehei, pari kertaa tamma vain pysähtyi ja kokeili, josko voisi kääntyä kotiinpäin, mutta muuten kulki oikein hienosti. Tätä yksin maaastoilua pitää kyllä nyt alkaa treenaamaan taas lisää, sillä meidän tallilla on vain muutama ratsataja jotka "uskaltavat" käydä maastossa, eikä aina käy aikataulut yksiin, jotta maastoon saisi seuraa.

Kohti syksyä

Vaikka täällä vielä nautitaan hellelukemista, lyhenevät päivät muistuttavat syksyn ja pimeän tulosta. Eilen käytiin maastossa kävelemässä reilun puolen tunnin pituinen lenkki. Puoli 8 aikaan illalla metsässä oli jo aavemaisen hämärä tunnelma, onneksi Norbert oli friisiläisruuna Bertuksen kanssa mukana, niin Angieta (eikä minua) ei jännittänyt liikaa ;) Tuumattiin Norbertin kanssa, että Angie ja Bertus on kyllä hyvä pari : Bertus johtaa meidän joukkoa ja pitää Angien rauhallisena, kuitenkin jos joku puunrunko tms. pelottaa Bertusta liikaa, niin yleensä mennään Angien kanssa edellä ja näytetään ettei ole mitään pelättävää. Olisipa Angie yksinkin noin rohkea maastossa, mitä se seurassa on!

Koska kohti syksyä mennään vauhdilla, on käytettävä nämä lämpimät päivät hyväksi. Niinpä pesin tänään Angien ekaa kertaa ikinä shampoon kanssa, tähän asti on menty vain vesipesuilla. Mieheni oli pitämässä Angieta kiinni, mutta olisi kyllä pärjätty ilmankin, Angie kun vain seisoa möllötti paikoillaan. Minä kyllä kastuin samalla, eli pesuhommat vaatinee omistajalta hieman enemmän harjoittelua. En ole koko kesänä koskenut saksilla tamman harjaan, vaan olen antanut sen kasvaa niinikään ötökkäsuojaksi. Nyt kun ötököitä on jo selvästi vähemmän ja tamman hamppuharja alkoi näyttää aika kamalalta jopa maalikon silmään (katso eka kuva), tartuin tänään myös saksiin. Vaikka siinä kiireessä ei ehkä ihan tasaisinta jälkeä tullut, niin koko tamma näyttää taas paljon paremmalta lyhyen tukan kanssa!

Tallilla on taas tapahtunut muutoksia, kun talliamme laajennettiin kesän aikana neljällä uudella karsinalla. Muutama hevonen vaihtoi remontin myötä karsinaa, mutta onnneksi ainakin toistaiseksi Angien tarhakaveri Roi on vielä Angien karsinanaapuri. Hyvä niin, tamma kun ei ihan jokaiselle hevoselle lämpeä...Kaksi uutta hevostakin saimme tällä viikolla talliin, joten ehkä nyt syksyn myötä löytyisi meille myös enemmän ratsastusseuraa! :)

Kengitys uusiksi

Angie kengitettiin viime viikolla, tamma sai nyt eteen Luwex-renkaat "iskunvaimentamiseksi". Myös eteen laitettiin sivukäänteelliset kengät. Kengittäjä selvitti kyllä miksi nämä kengät, mutta kotona googlettelin vielä enemmän asiaa. Kengittäjä Riina Villanen kirjoittaa kotisivuillaan, että "Etukengäksi sivukäänteellinen kenkä valitaan useimmiten siitä syystä, että sitä on helpompi sovittaa tarvittaessa taaemmas kuin varvaskäänteellistä kenkää. Taaemmas kenkä sovitetaan kavion ns. breakoveria nopeuttamaan. Tietyissä tilanteissa se helpottaa jalan niveliin, siteisiin ja jänteisiin kohdistuvaa kuormitusta." Pyöristetty kavio sivukäänteellisellä kengällä siis pyörähtää nopeammin kärjeltä pois.

Muuten tamman sairasloma jatkuu leppoisasti, olen jo alkanut ratsastaa hevosta vähän paremmin käynnissä, pelkän löysin ohjin löntystelyn sijaan pyydän välillä takapäätä alle ja hyvää työmuotoa. Sen kummempia kuin käynti-seis-käynti-siirtymisiä ei ole tehty ja trust me, niissäkin on tarpeeksi tekemistä! :D Angie tykkää valua tosi etupainoiseksi ja kuolainta vasten tai sitten nousee pois muodosta. Kun nyrkki on kiinni, käsi nopea (myötäys pitää tulla just oikeassa kohdassa) ja jalat kiinni, on pysähdyksetkin ihan ok, mutta paljon niissä on vielä tekemistä. Loistava teema seuraavalle tunnille!

Viikko sairaslomaa takana

Viikko on nyt kävelty selästä käsin ja kävelytetty. Angie on suhtautunut ihan lungisti uuteen liikutukseen, toki pudotin väkirehuja entuudestaan, nyt kun hevonen vain kävelee. Tähän asti ollaan liikuttu kentällä, mutta kun tamma torstaina saa "iskunvaimentimet" kengityksen yhteydessä, niin sen jälkeen olisi tarkoitus myös maastoilla. Mielenkiinnolla ja vähän kauhullakin odotan, mitä kengittäjä Angien tilanteesta sanoo.

Tällä viikolla olisi myös tarkoitus pestä tamma ihan kunnolla shampoon kanssa, sillä voi olla, että tämä viikko jää kesän viimeiseksi helleviikoksi. Saatiin kyllä jo ensimakua syksystä, kun viime viikolla parina päivänä satoi ja lämpömittari ei noussut yli 20 asteen. Yäk! Pitäisi miettiä pikkuhiljaa myös Angien loimitusta tulevaksi syksyksi/talveksi. Olen jo aiemmin kirjoittanut, että mieluummin pitäisin tamman ilman loimea, täällä talvet ovat leutoja. Mutta pienen lapsen äitinä minulla ei ole rajattomasti aikaa harjata talvikarvaista hevosta esiin sentin kurakerroksen alta joka päivä. Toki tämä loimitusasia riippuu myös Angien terveystilanteesta, kestääkö tamma enää millaista ratsastuskäyttöä. Tammasta en kyllä ole enää valmis luopumaan, kävi miten kävi. Angiesta on tullut vajaassa vuodessa koko perheelle tärkeä.

Mennään nyt aina rennosti ilman satulaa

Tämä kuva on otettu pari päivää ennen kuin tamma alkoi ontumaan

Röntgenkuvat ja sairasloma

Viimeksi kirjoitin, että taidettiin selvitä säikähdyksellä Angien ontumisesta. No, ei selvitty. Kävelytin Angieta viime viikon, välillä juoksutin vähän liinassa ja tamma liikkui jo normaalisti. Viikonloppuna minulla oli vieraita, joten tamma sai pari päivää vapaata. Eilen otin hevosen liinaan ja mentiin kentälle kävelemään, vartin käveltyämme otin ensin ravia vasemmalle, tamma ravasi ihan normaalisti. Mutta oikeaan kierrokseen tamma oli epäpuhdas. Samantien menin hakemaan kännykän autosta ja soitin meidän hevosiin erikoistuneelle eläinlääkärille, mitä sitten vaikka oli jo ilta ja ajanvaraus ohi. En saanut ensin Norbertia kiinni, mutta loistavana asiakaspalvelijana hän soitti tuttuun numeroon pian takaisin ja sovimme tutkimuksen tälle päivällä.

Tänään Norbert tutki ensin Angien jalat käsin, joissa ei ilmennyt mitään erikoista. Sen jälkeen hän pyysi sitten nähdä tamman liinassa. Vasempaan kierrokseen Angie ravasi normaalisti, mutta oikeaan ravi oli edelleen epäpuhdas. Eli vasenta etujalkaa tutkimaan. Taivututuskokeessa tamma ontui selvästi, seuraava askel oli siis puuduttaa jalkaa. Norbert kehui miten kiltti Angie on käsitellä, puudutteet iskettiin alajalkaan hevosen karsinassa, Angie seisoi vapaana paikoillaan samalla, kun minä pitelin jalkaa ylhäällä. Kun puudutteet olivat vaikuttaneet, otettiin tamma taas liinan päähän. Nyt Angie ravasi kumpaankin suuntaan ihan normaalisti, eli kipeä kohta saatiin paikallistettua jalan alaosaan/kavioon. Koska siellä voi olla rikki tai kipeänä vaikka kuinka monta asiaa, piti ottaa röntgenkuvat.

Norbertilla on kannettava röntgenlaite, joten kuvat saatiin otettua tallin käytävällä. Ensin kavioon laitettiin muovailuvahaa (ihan uusi juttu minulle, tosin enpä ennen hevosta ole röntgenissä käyttänytkään), jotta saatiin kaviosta ilmatiivis kuvia varten. Minä toimin assistenttina ja pidin levyä ja hevosen jalkaa paikoillaan, Angie oli mallipotilas ja hyvin yhteistyökykyinen ilman mitään rauhoittavia. Kuvia otettiin yksi joka puolelta ja tulokset nähtiin kannettavalta tietokoneelta. Olin vähän hukassa, kun Norbert kertoi missä mitäkin näkyy - ei tuo hevosen jalan anatomia ole oikein saksaksi hallussa (jos millään kielellä). Mutta nivelet ja luut näyttivät olevan kunnossa, kuulema jopa siistit tämän ikäiselle hevoselle. Kuvia aikansa tutkittuaan Norbert antoi diagnoosina "Entzündung im Hufrollenbereich" eli tulehdus siellä jossain sädeluun alueella missä limapussi, ristisiteet etc. ovat. Miten tämä on tullut ja miksi? Syitä voi olla ihan pienestä revähdyksestä laitumella aina krooniseen vaivaan. Ei mitään hajua mikä tämä vaiva on suomeksi ja googlettamalla löydän vain masentavia artikkeleita sädeluuontumista, vaikka Norbert sanoikin, ettei mitään aihetta paniikkiin.

Tulehdus on tuolla Hufrollen alueella

Angie liikkuu nyt seuraavan kuukauden käynnissä kentällä ja maastossa, tamma sai myös 15 päivän tulehduskipulääkekuurin. Kengittäjän sain kiinni ja ensi viikolla katsotaan kengitystä ja Angielle laitetaan ehkä jonkin sortin pohjalliset iskunvaimentamiseksi. Jos kyseessä on pelkkä tulehdus, niin kuukauden päästä voidaan jo ottaa ravia. Jos tamma tahdittaa edelleen, niin joudutaan tutkimaan enemmän ja luultavasti piikittämään jalka. Eläinlääkärimme kuitenkin halusi edetä "step by step" ja käski olla maalaamatta piruja seinille vielä tässä vaiheessa.



.

Selvittiinkö säikähdyksellä?

Hevosenomistajan pahin painajainen on tyhjän pankkitilin lisäksi sairas hevonen.

Toissapäivänä kun hain Angien laitumelta ratsastettavaksi, tamma hirnui minut nähdessään ekaa kertaa meidän yhteiselon aikana. Hyvä että Angie yleensä ottaa edes katsekontaktia ennen kuin maanittelen sitä porkkanalla portille! Kehuin kovasti tammaa (minulla ei nyt edes ollut sitä porkkanaa palkinnoksi) mukavasta vastaanotosta ja vein tamman sisälle päiväheinille. Pikkuhiljaa tamma on oppinut ettei maailma lopu, vaikka muut jäisivät vielä ulosja malttaa jo syödä karsinassaan. Edellispäivänä oli satanut pitkästä aikaa, joten Angie oli kuorruttanut itsensä korviaan myöten mudalla. Siinä meni juuri pestyt riimu ja kärpäshuppu taas pesuun ja itse tamman puunaus kesti varmaan lähemmäs puoli tuntia.

Alkukäyntien jälkeen otin kevyttä ravia, tamma tuntui olevan vähän jännittynyt, mutta pistin sen ulkona riehuvan kovan tuulen syyksi, maneesin katto oikein natisi ja narskui. Vasta kun rupesin lyhentämään ohjia ja työstämään ravia, huomasin, että tamma liikkuu oudosti. Mieheni oli juuri saapunut tallille, joten pyysin häntä ottamaan videota ravista. Videolla näkyi selvemmin, että Angie tahditti. Tamma ei mitenkään ontumalla ontunut, mutta selvästi nyökäytteli päällään ravin tahdissa. Hyppäsin alas ja tutkin jalat, ne oli kuivat ja viileät, eli ulkoisesti kaikki ok. Kokeilin vielä nostaa laukkaa, sillä se on Angien heikoin lenkki ja jos jossain on vikaa, näkee sen heti laukassa. Angie kuitenkin nosti laukat molempiin suuntiin helposti enkä huomannut mitään erikoista. Kävelin tamman kanssa vielä jonkin aikaa, ennen kuin vein sen takaisin karsinaansa. Koska edellispäivänä Angie oli liikkunut juoksuttaessa normaalisti, en heti ollut laskeskelemassa hevosenlihan kilohintaa vaan juttelin vielä tallityöntekijän kanssa. Hevoset olivat menneet ulos jo aikaisin aamulla, kun kaikki paikat olivat vielä sateen jäljiltä märkinä ja tulin siihen tulokseen toivoin, että Angie olisi vain vähän liukastunut laitumella ja se menisi parin päivän kävelyllä ohitse.

Eilen sitten kävin maastakäsin kävelyttämässä tammaa ja juoksutin muutaman kierroksen liinassa kumpaankiin suuntaan. Luojan kiitos Angie liikkui jo ihan normaalisti! Tänään tamma saa vielä kävellä ja jos kaikki on ok, niin huomenna kokeillaan selästä käsin miten tamma liikkuu. Ehkä tässä selvittiin taas vaihteeksi säikähdyksellä...

Ratsastus on vaarallinen laji

Kuulen usein ulkopuolisten suusta, kuinka vaarallinen laji ratsastus on ja kohauttelen aina vaan vähän olkiani: "No joo, onhan se, jos ei tiedä mitä tekee eikä ole asiaankuuluvia varusteita". No, eilen en kyllä ilmeisesti a) tiennyt mitä teen enkä b) tavoistani poiketen somistautunut turvaliiviin vaikka hyppäsin. Ei se turvaliivi olisi kyllä mitään pelastanut, tipuin nimittäin suoraan jaloilleni, mutta hyvä muistutus, että aina voi (erityisesti hypätessä) sattua ja tapahtua.

Kelataanpa vähän taaksepäin. Kun eilen aamulla aurinko jäi pilvien taakse, suorastaan hihkuin onnesta. Vihdoin oli tulossa tarpeeksi viileä päivä, jotta voisin ratsastaa kentällä! Koska Angie ei ole ollut kentällä reilun kahteen viikkoon helteiden takia, ajattelin, että voitaisiin tehdä vähän puomijumppaa, koulua ollaan väännetty maneesissa viime aikoina ihan tarpeeksi. Angiella oli heti alkuun kauhea into päällä, jo alkuraveissa jouduin tekemään tosi paljon ympyröitä ja suunnanvaihtoja, jotta saisin tamman vähän rauhoittumaan. Toisaalta oli kiva, että tammalla oli energiaa ja missään vaiheessa Angie ei painanut kädelle tai juossut alta pois, tamma vaan tykkäsi olla ulkona. Tamman into jatkui laukassa ja suurimmaksi osaksi varmaan laukattiin, reipasta laukkaa kevyessä istunnassa kenttää ympäri, vähän hallitumpaa pääty-ympyrällä ja myös vastalaukkaa monta kierrosta.

Mentiin yksinkertaista puomi - ja kavalettilinjaa ympyrällä, tässä vielä naurattaa

Koska tamma tuntui nauttivan puomityöskentelystä, ajattelin hypätä pientä ristikkoa. Viimeksi tämän esteen alla oli vesimatto, mutta en olettanut tammani olevan niin fiksu, että se sen muistaisi. Niinpä lähestyin estettä normaalisti, enkä ollut yhtään valmistautunut, että tamma löisi miniristikolla jarrut pohjaan. Mutta niinhän se teki, vastareaktiona minä löin pohkeet kiinni ja tamma hyppäsi valtavan kenguruloikan esteen yli. Minä laskeuduin tamman kaulalle ja siitä suoraan jaloilleni. Ohjat pysyi kädessä ja tamman ihmetteli miksi mamma seisoo vieressä. Vähän toinen jalka otti osumaa, mutta ei muuta kuin takaisin selkään ja alaturparemmi kauhukahvaksi, että saisin edes jostain kiinni, jos tamma päättäisi vielä uusintakierroksella pelleillä. Päästiin kuitenkin esteen yli, mutta sen jälkeen alkoi polveen sattua vähän enemmän. Loppuverkat, mies taluttamaan loppukäynnit ja itse linkkasin kentän laidalle.

Innokas Angie ja taustalla hevosia syövä valkoinen ristikko

Tänään jalka ei ole yhtään parempi, kävelen linkaten, mutta jalka kyllä ottaa painoa eikä ole turvonnut, joten en usko siellä mitään olevan rikki-rikki. Mies kyllä pääsi päivittelemään miten vaarallinen laji ratsastus on, minä kohauttelin vaan taas niitä olkapäitäni...

Laukkatyöskentelyä

Heräsin aamulla flunssaan, jota olen yrittänyt parhaani mukaan torjua viimeiset pari päivää. Minulla olisi ollut istuntatunti liinassa tänään, mutta en olisi kyennyt puolikuntoisena siihen rääkkiin, joten pyysin Juliaa ratsastamaan Angieta. Muutaman kuvan otin puhelimella, mutta muuten keskityin vain ihastelemaan kaunista tammaani. Ratsutuksessa on se hyvä puoli (siis sen lisäksi, että hevonen kehittyy ja oppii), että omistaja saa motivaatiota omaan ratsastukseen. Siinä nenää niistäessäni suunnittelin jo mitä seuraavalla kerralla treenataan!

Julia keskittyi laukkatyöskentelyyn, sillä ravikuviot toimivat aika hyvin tällä hetkellä. Paljon laukkaa eri kokoisilla ympyröillä, siirtymisiä ja suoria uria laukassa. Angie tarvitsee vielä paljon voimaa jaksaakseen kantaa itsensä laukka-ravi-siirtymisissä, varsinkin kun tuo tamman rakenne on mitä on. Mutta tamma väläyttee jo todella kivoja laukkapätkiä ja erityisesti laukannostot ovat parantuneet hurjasti. Tästä on hyvä jatkaa treenaamista!

Viikottainen juoksutushetki

Juoksutus tuntuu jakavan ihmiset kahteen koulukuntaan, toiset pitävät sitä turhana touhuna, joka vain rasittaa hevosen jalkoja. Toiset näkevät juoksutuksen hyödyllisenä liikutuskeinona ja koulutusmenetelmänä. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ja juoksutan Angieta viikottain. Tähän asti olen juoksuttanut tammaa ihan vain liikunnallisessa mielessä, usein pelkällä riimulla antanut tamman hölkätä rennosti liinan päässä askellajit läpi. Jotta juoksutus ei olisi liian rankkaa jaloille, liikun itse ympyrää, jolloin Angie liikkuu paljon suuremmalla alalla. Angie ei hivuta eikä kolistele jalkojaan, joten käytän juoksuttaessa vain etusissa jännesuojia. Vasta viime aikoina olen ottanut sivuapuohjat ja juoksutusvyön mukaan, näin juoksutuksesta on myös koulutusmielessä hyötyä.

Angie pääsi tänään taas liinan päähän, sillä jo aamulla oli niin kuuma, että minulla ei yksinkertaisesti ollut yhtään energiaa ratsastaa. Ollaan myös tämän kuumuuden ja ötököiden takia "jumissa" joka päivä maneesissa, joten juoksutus tuo sopivan vaihtelua liikkumiseen. Odotan jo kovasti, että nämä kauheat helteet loppuvat ja päästään vindoin taas kentälle ja maastoon!

Angie oli normaali oma itsensä, kiva juoksuttaa. Kävelin tamman kanssa pitkät alkukäynnit, jonka jälkeen otin kumpaakin suuntaan ravia ensin ilman apuohjiaja sitten ravia ja laukkaa sivuapuohjien kanssa. Ostin eilen uuden puhelimen, jossa pitäisi olla hyvä 23 megapikselin kamera, mutta tänään otetut kuvat olivat valitettavasti tosi epätarkkoja. Kuvaaminen uudella luurilla vaatii ilmeisesti vähän enemmän tutustumista, kuin vain yhden näppäimen painamista ;)